Olen blogien suurkuluttaja ja olen aina halunnut aloittaa kirjoittamisen, mutta sitten tulee aina ääh-olo. Ääh kuka minun elämästä jaksaa lukea? Eihän meillä tehdä remonttia josta pitää päiväkirjaa, eikä opiskelijalla ole rahaa ostaa vaatteita ja laukkuja ja kenkiä mitä esitellä. Ei ole ole vauvaa jonka kuulumisia päivitellä. Ollaan vaan me. Nosotros.
Mutta meillä menee hyvin. Yhdessä olo on yleensä hyvinkin sopuisaa. Vaan kuinka käy, kun suomalainen hermostuu? Miten täsmällisyyteen ja turvallisuuteen tottunut ihminen oppii, että asiat ei aina menekkään niin kuin on sovittu. Ja kuka saa kuulla kunniansa?
